Pääkirjoitus 3/2019: Mistä helpotusta kuljettajapulaan?

Heikko kannattavuus on kuljetusalalla suurin este yritysten kasvulle, mutta heti seuraavana listalla tulee pula kuljettajista. Nämä tiedot kävivät ilmi SKAL Kuljetusbarometristä 2/2019 ja koskivat koko kuljetusalaa. Jos tarkastellaan puutavara-autoilua, haaste on vielä suurempi. Kuljetusalalle kouluttautuneistakaan harva on valmis pölliauton kuskiksi. Samaisen barometrin mukaan niistä puutavara-autoilijoista, joilla on ollut tarvetta työntekijälle, lähes kolmanneksella on ollut vaikeuksia rekrytoinnissa.

Mitä asialle sitten pitäisi tehdä? Alan ammattilaisten kanssa keskustellessa moni vannoo oppisopimusten varaan. Ammattikouluilla ei uskota olevan riittävästi koulutuskapasiteettia kuskien tarpeeseen nähden edes nykytilanteessa. Mikäli Kemin tehdas etenee toteutukseen asti, niin viimeistään siinä vaiheessa ollaan oikeasti ongelmissa.

Kustannustehokas, ja kaikkia osapuolia hyödyttävä malli olisi ajattaa kortit ja direktiivikurssit puolustusvoimissa, hakea koulun penkiltä teoriatieto, koneoppi sekä hydrauliikan tuntemus ja sitten yrityksistä ajotunnit. Harvalla koululla on tarjota riittävästi konetunteja, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää työssä oppiminen.

Ongelma syntyy vasta kun ruvetaan puhumaan rahasta. Yrityksen pitäisi kouluttaa yhteiskuntaan kuljettajia käytännössä ilmaiseksi, parin sadan euron kuukausittaisella korvauksella. Samaan aikaan oppisopimuksella olevalle kuljettajalle pitää kuitenkin maksaa nollakokemustason palkkaa, joka ei lopulta edes eroa valtavasti ammattilaisen palkasta. Tämän päälle tulee vielä opetettavan ohjaus, laskenut kannattavuus opiskelijan operoidessa ammattilaista hitaammin ja mahdolliset haaverit, joita voi sattua oppirahoja maksellessa.

Tero Nurmi