Luonnon huumaa

Huhtikuun puolivälissä upotin erilaisia siemeniä multaan ja asettelin purkit ikkunan valoon entiseen karjakeittiöön toiveissani saada pontevia taimia kesän koittaessa. Osa siemenistä lähti loistavaan kasvuun ja olen saanut siirtää ne kasvimaalle ja kasvihuoneeseen kasvamaan. Kesäkurpitsat eivät tänäkään vuonna tuottaneet pettymystä, vaan ilahduttavat iloisella kasvullaan. Krassien suhteen siirto ulos epäonnistui, sillä hennot kukanvarret eivät kestäneet ulkoilmaan siirtymistä. Ostin pari uutta siemenpussia ja kylvin ne ulkoruukkuihin uudella innolla.

Joka vuosi odotan kevätaurinkoa ja suorastaan kiljun riemusta, kun näen ensimmäiset muuttolinnut. Kaikki perheessämme tietävät, miten pyörryksissä olen kurkien kirkumisesta, västäräkin keinuttelusta, kottaraisen pesäpuuhista tai pääskysien syöksyistä puhumattakaan, joten he huikkaavat minut välittömästi paikalle, jos joitakin luonnon suuria ihmeitä on nähtävissä.

Keväinen maan tuoksu ja matojahdissa olevien lokkien kilvoittelu kyntöaurojen tai äkeen perässä saa hymyn huulille. On onni asua maalla, jossa harmaa maisema vähitellen muuttuu vihreän eri sävyiksi. Voiko ollakaan kauniimpaa kuin sateen jälkeinen kevätpelto, jossa vaaleanvihreät oraat piikittävät pitkinä riveinä vieri vieressä ja tietää, että kesä on edessä!

Kasvit kirivät kilpaa toistensa rinnalla valon tulviessa, eikä malttaisi mennä nukkumaan. Yöunet lyhenevät merkittävästi, kun vielä kymmenen yhdentoista tienoilla vedetään kasteluletkuja paikasta toiseen pihasaunaan menoa odottaessa ja varhain aamulla kuunnellaan metsän eläinten konserttia. Aitan ja navettarakennuksen väliin vuosia sitten viritetty narukeinu on osoittautunut huippupaikaksi. Keinuun voi tulla välillä vilvoittelemaan saunomisen lomassa tai saunan jälkeen kuivattaa hiuksia kovissa vauhdeissa.

Ulkona kulkiessa syntyy loputtomasti uusia ideoita, joista muutamat tehdään käden käänteessä ja jotkut jäävät odottamaan – parhaimmillaan jalostumaan. Kaikella on aikansa, mikä luonnossa on totisinta totta joka hetki. Vuosia sitten laatoitimme pihakeinun alustan ja tänä keväänä oli aika purkaa se. Tilalla on nyt havukasveja, alppiruusuja, kuuliljaa, mehikasveja sekä laatoitettu alue, jonka päälle laitetaan vanhat kärrynpyörät akselilla ja istumapaikka katoksella. Aluksi oli joitakin ideoita, joista yhdessä jutustellen on koko ajan syntynyt lisää. Vielä ei tarkkaan tiedetä lopputulosta, mutta ei sitä tässä kohtaa tarvitsekaan tietää. Puutarha tarjoaa aina luovuudelle tilaa!

Eräänä kevään sunnuntai-iltana päätimme ottaa kahdeksan kanaa. Päätöstä edelsi vuosien luomumunien ostaminen sekä aito uteliaisuus, joka liittyy nuorimmaisemme biologian tutkimukseen. Kukin lapsistamme on vuorollaan tehnyt IB-lukiossa oman kiinnostuksensa mukaisen tutkimuksen, johon pitää liittyä kokeellinen osuus. Tällä kertaa tutkimuksen kohteena ovat kananmunien keltuaiset, joita saamme kanalastamme juuri munimaan aloittaneilta maatiaiskanoiltamme noin 5-6 päivässä.

Vanhaan navettaamme syntyi pieni kanala, josta on luukku verkotettuun ulkotarhaan. Kanala on toteutettu netistä löydetyin tiedoin ja ideoin. Kanoja on hauska seurata; useimmiten ne ovat ringissä ruoka-astioidensa äärellä tai kävelevät kotkottaen vihannes- ja hedelmäjätteitä nokkien. Kulkusillat ovat ahkerassa käytössä, mutta ulkotarhan hiekkakylpy on vielä toistaiseksi käyttämättä. Vasta yhden kerran olemme bonganneet rohkean keinuttelijan. Munintaoperaatio kestää puolisen tuntia ja ääntelyt ovat persoonallisia, kun samaan munintapesään on tunkua, vaikka tyhjiä pesiäkin olisi tarjolla. Illalla yhdeksän tienoilla tuomenoksista tehdyillä orsilla istuvat kanat näyttävät onnellisilta, kun kanala pimenee ja kaverukset asettuvat yöpuulle.

Olen varma, että kaikki, mitä luonto meille tarjoaa, on meille hyväksi. On onnea saada elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Opettakaamme lapsiamme näkemään luonnon kauneuden, puuhastelemaan luonnossa, seuraamaan luontoa ja keräämään luonnon antimia, sillä vain siten he oppivat huolehtimaan luonnosta. Luontosuhde syntyy pienistä hetkistä ja kokemuksista. Jonakin päivänä itse kukin meistä toteaa, että ei voi elää ilman luontoa.