fbpx
 

Markku Kuivalainen toi suomalaisen puunkuljetustyylin Australiaan

Markku Kuivalainen toi suomalaisen puunkuljetustyylin Australiaan

50 vuotta sitten Australiaan muuttanut Markku Kuivalainen hankki maan ensimmäisen suomalaistyylisen puutavara-auton. Vetoauto on Mercedes-Benz, perävaunu Jyki, nosturi Kesla ja päällirakenteet Alucarin tuotteita.

Perävaunu on 5-akselinen Jyki, jatkettava malli. Australiassa tiettyjen asutuskeskusten läpi yhdistelmän maksimipituus on 19 metriä.

Miten kaikki alkoi, annetaan Markun kertoa,

-Olen ajanut 13 vuotta metsäkoneita, on ollut metsätraktoria, kaatokonetta ja prosessoria. Idea omasta puutavara-autosta syntyi, kun ajoin metsätraktoria. Lastasin sillä myös kuorma-autot, mikä vei kolmasosan päivän työajasta. Sitten piti vielä hakea laanille seuraavan päivän puut. Se oli hyvin stressaavaa.

-Kerran suunniteltiin hakkuutyömaalle uusia lastauspaikkoja. Metsäyhtiön edustaja oli vihainen tarjottuun hintaan lastauspaikkojen teosta. Kaksi lastauspaikkaa maksaisi 16 000 Australian dollaria (N. 10 000 euroa). Silloin minä näytin kuvia suomalaisista puuautoista ja sanoin: jos minä saan kuljetusurakan ei tarvita lastauspaikkoja ollenkaan. Osasin käyttää nosturia, minulla oli ajokortti, rohkeutta ja uskallusta sekä pääomaa. Siitä se lähti, muistelee Markku Kuivalainen yrittäjäksi alkamistaan.

Puut ajetaan Visyn sellu- ja paperitehtaan portista sisään.

Australian puunkuljetusmalli

Australiassa puutavara-autoissa ei ole lainkaan nostureita. Perävaunut ovat ns. B-junia (B-Train) tai B-Double, jolloin kaksi puoliperävaunua on peräkkäin. Tämä aiheuttaa sen, että metsäpäässä pitää olla aina erillinen lastaaja tai metsätraktori odottamassa puutavara-autoa. Tämä tietysti maksaa.

Neuvottelut

Sopimusneuvottelut saatiin kunnialla läpi, vaikka joillakin tehtaan edustajilla oli varmoja käsityksiä siitä, että ei täällä tuollaisella kalustolla voi ajaa. Rahoitusneuvottelut pankin kanssa menivät hyvin. Vaikka Markulla oli omaakin rahaa, tarvitsi hän kuitenkin mittavan lainan. Pankki hyväksyi laskelmat, rahoitus oli kunnossa.

Kalustohankinta

Sitten alkoi kaluston valinta ja hankinta.

– Heti aluksi oli selvää, että suomalaista kalustoa hankkisin mahdollisimman paljon. Seurasin suomalaisia netin keskustelupalstoja ja sain sieltä hyviä vinkkejä. Perävaunuksi valikoitui Jyki. Se on suurin valmistaja, joten kärryn täytyy olla hyvä. Nosturiksi tuli Kesla, koska se on Suomessa valmistettu. Päällirakenteissa ei ollut Alucarille muuta vaihtoehtoa, kertoi Markku.

Nosturi on Kesla 2114 ZT 14 tonnimetrin Z-nosturi puomin sisäisellä letkutuksella.

-Autoista kävin kaikki merkit läpi. Sisu kiinnosti kovasti, mutta heillä ei ollut mahdollisuutta saada rattia oikealle puolelle. Täällä oli myynnissä Mersun rekkaveturi, akseliväliltään 3,00 metriä. Siitä tehtiin jatkamalla puuauton alusta, kun pelättiin, että aika loppuu kesken, jos auto tilataan tehtaalta.

-Jo 8-9 vuotiaana olin kiinnostunut autoista. Naapurin pojan kanssa rakennettiin leikkiautot puuautoiksi. Minun autoni oli Jyry-Sisu. Myös isällä oli nuorena miehenä vuonna 1954 puutavara-auto, Mersu, perustelee Markku valintojaan.

Auton tyyppi on Mercedes-Benz Actros 2655, Ilmajousinen ja edessä rautajouset, perävaunu on JYKI 5-akselinen jatkettava ja nosturi KESLA 2114ZT hytillä. Perävaunu on jatkettava siksi, että kaupunkien läpi ei saa ajaa kuin enintään 19 metriä pitkällä yhdistelmällä. Muuten Markku ei olisi päässyt autolla edes kotikaupunkiinsa. Yhdistelmän vakiopituus on Australiassa 24 metriä.

Paikallisessa kulttuurissa kaluston lyhennys toteutetaan vetämällä jälkimmäinen B-Train etummaisen päälle.

Markku Kuivalainen on hyvin tyytyväinen kalustoonsa.

Auton varustelu

Perävaunu, nosturi ja päällirakenteet tulivat konteissa Australiaan. Rakenna nyt osista suomalaismallinen puutavara-auto ensimmäistä kertaa, etkä ole edes nähnyt tällaista autoa ennen. Onhan siinä haastetta kerrakseen!

Markku tunnustaakin, että ilman lähellä asuvan Juhani Matilaisen apua auto olisi jäänyt rakentamatta.

-Hydrauliikka- ja sähköasennukset olivat sen verran vaikeita, että en olisi niistä muuten selviytynyt. Lisäksi Juhani hallitsi myös nosturiasennuksen, tunnustaa Markku.

Sitten sataa kiitosta yllättävään suuntaan,

-Ilari Järvinen Veholta oli sitten hyvä mies. Häneltä sain tiedot minkälaisen auton ulosoton pitää olla, kun itsellä ei ollut tietysti mitään hajua asiasta. Kyllä ensimmäisen puuauton rakentaminen oli hankalaa, kun ei ollut tietoa, miten mikin asia tehdään.

-Muutenkin Veholla olivat kunnon miehiä. Sain heiltä kaiken avun. Vielä minun pitää selvittää, minkälaiset jouset Suomessa on etuakselilla. Minusta tämän jouset tuntuvat vähän pehmeiltä, kiittää Markku aidosti, melkein vedet silmissä Ilaria ja Vehoa maapallon toiselle puolelle saamaansa apuun.

Kuormien kiristäminen on Australiassakin tärkeää. Liinojen on oltava 10 tonnin lujuiset.

Asiat eivät aina mene kuin Strömsössä, ei Australiassakaan.

-Alku oli hankala, aikaa meni kaksi vuotta projektin aloittamisesta ennen kuin auto oli valmis. Aika on ollut hyvin stressaavaa, varmaan satoja sähköposteja on lähetetty, muistelee Markku haikeana.

Paljon vei aikaa ja vaivaa myös Jykin perävaunun komponenttien hyväksyttäminen australialaiseen liikennelainsäädäntöön. Onneksi nämä komponentit ovat tunnettuja ympäri maailman. Seuraava mahdollinen projekti on toki jo paljon nopeampi ja helpompi.

Kuumat olosuhteet vaativat öljynlauhduttimen.

Käyttökokemuksia

Australiassa puuautona on ylivoimaisesti suosituin pitkänokkainen Kenworth. Se on etenkin nuorten kuljettajien makuun.

-Aluksi 550 hevosvoiman auto tuntui vähän laiskalta ja tahdoin vähän jäädä vastamäissä muiden jalkoihin, tunnustaa Markku. Muiden autojen tehot ovat 550 ja 600 hevosvoiman välissä. Internetistä löysin ohjelmointiyrityksen, joka lupasi autoon 693 hevosvoimaa ja 3000 Nm vääntöä. Kuulostaa hyvältä sanoin. Kaveri tuli ja näpräili tunnin auton kanssa, käytti moottorin tiedot englannissa ja siirsi ne autoon takaisin ja sen jälkeen auto oli aivan toinen. Lysti maksoi 3000 dollaria.

Nyt Amerikan autot tahtovat olla aina edessä ja kaverit kyselivätkin, mikä moottori sinulla oikein on.

-Mersu nousee mäet hyvin ja siinä on myös hyvä moottorijarru. Moottorin sirutuksen johdosta matka nopeutui 15 minuuttia, polttoaineen kulutus ei muuttunut yhtään.

Markku aloitti puunajon kesäkuussa 2015. Nyt kahdeksan ajokuukauden jälkeen auton mittarissa on 78 000 kilometriä. Yksi pieni onnettomuuskin on sattunut. Markku ajoi perävaunu lyhyenä ja yksi tukkinippu kyydissä. Perävaunu alkoi heijaamaan ja kaatui. Muutama pankko ja toisen puolen lokasuojat piti vaihtaa. Näin se on, kun alan pioneerina lähtee matkaan, niin monen asian joutuu oppimaan ”kantapään kautta”.

Kenguruja näkee joka reissulla.

Puunkuljetuksen käytäntöjä Australiassa

Markku kuljettaa puut Visyn sellu- ja paperitehtaalle Tumutiin. Sinne menee vuorokaudessa 150 tukkikuormaa. Tehtaalla on käytössä nokkela ja tasa-arvoinen puun vastaanotto, joka toimii ympäri vuorokauden.  Jos autossa on ylikuormaa vaikka kolme tonnia, siitä ei makseta, vaan määrä kirjoitetaan muistiin. Seuraavalla kerralla jos autossa on vajaata kolme tonnia, niin muistissa ollut ylikuorma otetaan huomioon ja lisätään vajaaseen kuormaan. Yksinkertainen ja toimiva systeemi.

Puu on vähän liian pitkää, jotta se sopisi hyvin kahteen nippuun. Nupin kuorma jäi vähän vajaaksi, mutta se otetaan huomioon seuraavissa ylikuormissa.

Markun auton kokonaispaino on 62 tonnia. Double B-junalla 65 tonnia maksimissaan. Jos käy kursseja, saa tonnin lisää kokonaispainoon. Autoissa ei ole tietokoneita. Eikä tavaralajeja ole monia.

Tarjouspyynnöt ovat 5-6 vuoden sopimuksista. Urakkasopimukset ovat valtakunnallisen sopimuksen mukaan suoraan tehtaan tai sahan kanssa. Yhtiö maksaa kuljetuksen kuukauden kuluttua. Yhtiöt hoitavat raha-asiat hyvin. Paikallinen ALV 10 % maksetaan kolmen kuukauden välein. Diesel-verosta saa 38% pois, koska 38 prosenttia teistä ei ole valtion teitä, esimerkiksi metsätiet. Palautus hoidetaan ALV-maksun yhteydessä.

Markun ja Birnam Logging Pty. Ltd:n sopimus, jolla puut toimitetaan Visylle, oli tietysti ainutlaatuinen: se oli ensimmäinen nosturillisen puutavara-auton kanssa tehty sopimus. Neuvottelujen lopputuloksena oli vuotuinen 30 000 tonnin kuljetussopimus. Lisäksi yhtiö maksaa nosturin käytöstä/kuljetuksesta 1,2 euroa tonni.

Parhaan hyödyn Markku saisi tuosta, jos hän jättäisi nosturin laaniin ja ottaisi nosturin painon verran puita kyytiin. Markulla on vielä vähän kokemusta moisesta toiminnasta. Nosturin jättäminen pinolle vaatii vielä harjaantumista.

Puutavara-autonkuljettajan palkka on 14,5 euroa/tunti + lisät.

Pitkät puut pois, ettei virkavallalla ole huomauttamista.

Muutto Suomen räntäsateista Australian kesään  

Leevi ja Anna-Liisa Kuivalainen muuttivat neljän lapsensa kanssa Leppävirralta Australiaan marraskuussa 1965. Markku oli tuolloin 11-vuotias. Isällä oli kova seikkailuhalu ja niin lennettiin Brisbaneen omalla rahalla. Sittemmin vuosikymmenen lopulla Australia maksoi siirtolaisten matkakulut, jos he sitoutuivat olemaan maassa kaksi vuotta.

Ensimmäinen asuinpaikka oli Mount Isan kaivoskaupunki Queenslandin territoriossa. Paikka oli suomalaisten suosiossa, sillä noihin aikoihin asukkaista yli 10 prosenttia oli suomalaisia. Leevi-isä oli kaivosmies ja rakensi väistö- ja vesitunneleita.

Hakkuutähteet kerätään aumoihin ja poltetaan

-Koulussa minä menin täällä suoraan englanninkieliseen tavalliseen luokkaan, vaikka en osannut sanaakaan englantia. Se kokemus oli todella rankka. Koulutus oli täällä siihen aikaan sellaista, että lapsia lyötiin. Se oli täysi shokki. Opettaja löi paksulla viivoittimella takamuksille tai rottingilla sormille.

Minä kyselin vanhemmilta, milloin päästään takaisin Suomeen. Opettaja tuli eräänä iltana kotiin ja sanoi, että pojassa on jotain vikaa, kun hän piirtelee vain Suomen kartan kuvia ja sen keskelle kirjoittaa ”Suomi”. Pienellä pojalla oli valtava koti-ikävä. Näin Markku muistelee rankkoja ensikokemuksiaan kaukana entisestä turvallisesta kotimaastaan.

-Menin töihin heti kun pääsin. Huonekalufirmaan ikkunoita pesemään ja kasaamaan huonekaluja. Olin varmaan 16-vuotias, kun lähdin Brisbaneen muurarin oppiin. Sitäkin hommaa on tehty ja taloja on muurattu, sivutöinä. Kävin myös kaivoskoulun. Uudessa Guineassa olin kouluttamassa paikallisia kaivoshommiin kultakaivoksessa. Koulutettavia riitti, sillä kultaa yritettiin varastaa koko ajan, joten uutta työvoimaa tarvittiin erotettujen tilalle.

50 vuoden odotus. Sovittaessa puhelimessa Markun kanssa haastattelun aikataulua kysyin, onko jotain sellaista, mitä voisin tuoda Suomesta tuliaisiksi? Markku vastasi oitis: – Talkkunajauhoa, muistan pikkupoikana, kuinka hyvää se oli ja täältä sitä ei saa.

Batlow

Markku Kuivalainen asuu alkuperältään kiinalaisen vaimonsa Yanyun kanssa Batlowissa New South Walesin (NSW) territoriossa. He tapasivat Melbournessa eräillä kutsuilla. Kumpikin on toisessa liitossaan ja molemmilla on lapsia. Australia on tunnetusti tarkka suojelemaan rajojaan, niinpä avioliittoon menon jälkeen oli vaikea saada Yanyulle maahanmuuttolupa, koska on paljon valeavioliittoja. Kaikki järjestyi aikanaan hyvin.

Batlow on pieni, noin 1700 asukkaan kaupunki, 95 kilometriä Canberran lounaispuolella vuoristoisella alueella. Se tunnetaan parhaiten hedelmien, etenkin omenoiden viljelystä. Kaupunki on lähes kilometrin korkeudella, joten siellä on vähän ympäristöä viileämpää. Viime vuosina sinne onkin muuttanut suurkaupungeista jonkin verran ihmisiä viettämään eläkepäiviään miellyttävämmässä ilmastossa ja edullisemmissa asunnoissa.

Batlowissa asuu tiiviisti toisiinsa yhteyttä pitävä suomalaisyhteisö. 1960-luvulla aikuisina maahan muuttaneet alkavat olla jo ikäihmisiä.

Batlowin alueelta löytyi 1850-luvulla kultaa. Parhaimmillaan alueella asui noin 10 000 asukasta, joista suuri osa oli kiinalaisia. Mäkien rinteissä näkyy yhä kaivuupaikkoja ja kaivoskäytäviä.

Tien pinnalla on noin kolmen sentin kerros kevyttä pölyä, joka on kuin talkkia.

Puunkorjuun ja -kuljetuksen kehittäjät

On aikamoinen sattuma, että Australian puunkorjuun ja kuljetuksen kehitykseen on vaikuttanut kaksi Batlowissa asuvaa suomalaista, nimittäin Martti Niemi ja Markku Kuivalainen. Martti oli Australian ensimmäinen metsäkoneyrittäjä (tästä oli juttu Metsätrans-lehdessä 3/2008), ja Markku on ensimmäinen puutavara-autoilija suomalaisella menetelmällä.

-Olen sanonut monille, että ilman Marttia täällä kuljetettaisiin puuta vielä hevosilla, kuittaa Markku.

Australiassa on yleistä, ettei purojen yli ole siltoja.

Australian puunkuljetuksen tulevaisuus

Visyn sellutehtaalla yksi päälliköistä oli ensin vastustanut Markun kuljetustapaa. Myöhemmin hän oli sitten suopunut ja tarjonnut sahalla hylättyjen tukkien siirtämisen Markulle. Tulisihan tällä skandinaavisella tavalla kuljetus edullisemmaksi, kun ei tarvita erillistä kuormaajaa.

Uusi puiden kuljetustapa on ollut vilkkaana puheenaiheena Tumutin alueella. Muutamat, varsinkin nuoremmat, omaa autoa mielivät miehet ovat Markulta kyselleet auton ominaisuuksista.

-Kyllä paikalliset joutuu nyt ankarasti miettimään, ostaako ne tällaisen auton vai B-junan. Hinnassa ei ole suurta eroa, sillä tässä systeemissä jää toinen perävaunu pois, vaikka nosturi tuleekin. Tällaiset autot tulee tänne varmasti, mutta saattaa aikaa kulua. Autojen pitää olla nokattomia, jotta nosturille jää tila, riemuitsee Markku voitonvarmana ajatuksestaan uuteen puunkuljetustapaan.

Pääteiden ulkopuolella olevat tiet ovat yleensä kapeita. Tosin liikennekin on maltillista.

Metsätraktorin kuljettajan opaskirja

Pisimpään Markku on tehnyt työtä metsätraktorin kuljettajana. Hän loukkasi selkänsä muutamia vuosia sitten.

-Ajattelin, että jos en enää aja metsäkonetta, niin laitanpa tiedot talteen siitä, mitä minä asiasta tiedän ja kirjoitin ”Metsätraktorin kuljettajan opaskirjan”. Loppujen lopuksi kirjaan tuli aiheesta sata pointtia. Lähettelin siitä mallikappaleita, muttei se saanut kiinnostusta. Täällä on kuljettajille kolmen viikon kurssi, jonka jälkeen ollaan ammattimiehiä, hymähtää Markku.

Lahjakkuus kirjalliseen ilmaisuun näyttää kulkevan suvussa. Markun äiti Anna-Liisa on runoilija (mm. My Blue Flowers / Siniset kukkaseni) ja Amy-tytär on kirjailija.

Tiestä nousee uskomattoman sankka pölypilvi.

Haaveet

Työn kannalta tavoitteena on asentaa ilmatoimiset kuormankiristimet perävaunuun. Exten ilmakiristimet ovat saaneet kohtuullisen hyvän suosion etenkin Victorian osavaltiossa.

Markulla on haaveena päästä käymään Suomessa kesällä, vuokrata mökki järven rannalta kuukaudeksi ja käydä Lapissa.

Haaveissa on myös rakentaa suomalainen hirsitalo Batlowiin. Markulla on jo ostettuna iso tontti kaupungin korkeimmalta kohtaa.

-Paremmin tällä hankkii kuin metsätraktorilla, mutta olisihan tämä voinut tapahtua jo 20 vuotta sitten, tuumaa Markku autonsa ratin takaa.

Markku ja Yanya Kuivalainen.

Teksti ja kuvat: Seppo Ala-Kutsi

Artikkeli julkaistu alunperin Metsätrans-lehdessä 3/2016.

Muita aiheeseen liittyviä

  • JP palvelee autoilijoita nyt tuplana


    14 joulukuun, 2017

    Jouni Porokalla on 36 vuoden kokemus nosturikaupasta. Myytyään Porokka Forest Oy:nsä Närhi Oy:lle, Jouni työskenteli sovitun kahden vuoden ajan Närhen…


    Lue lisää
  • Metsien tekemätön työ


    15 maaliskuun, 2013

    Osallistuin syyskuussa Ylen A-Talk keskusteluohjelmaan, jossa teemoina olivat nuorten miesten syrjäytyminen ja työttömyys. On taivaan tosi, että tekemätöntä työtä löytyy ympäristöstämme mielin määrin. Kun toimittaja pyysi esimerkkiä, nimesin metsän yhdeksi.


    Lue lisää
  • Harkituin askelin eteenpäin


    11 huhtikuun, 2017

    Enonkoskelaisen Kari Malmstedtin isä aloitti kuorma-autoilun vuonna 1952. Jo 14-vuotiaana Kari oli mukana puutavaran lastauksessa ja yrityksen muissa töissä. Vuodesta…


    Lue lisää
  • Kome Oy:n laajennus valmis – Haapajärvellä avoimet ovet 14.3.2018


    27 helmikuun, 2018

    Perävaunuvalmistaja Kome Oy:n tehdaslaajennus Haapajärven toimipisteessä on edennyt siihen pisteeseen, että tammikuussa uusissa tiloissa tehtiin lopputarkistus, minkä jälkeen niitä päästiin…


    Lue lisää